”Mikä sinä olet?” Kysymyksen esitti 3-vuotias päiväkotilainen sen jälkeen, kun olin sulkenut hänen taskunsa vetoketjun. Päiväkotilainen katsoi minua itkuisin silmin ja minä tuijotin häntä hämmentyneenä takaisin, tietämättä mitä olisi pitänyt vastata. Sopersin hämmentyneenä olevani harjoittelijana ja viettäväni päiväkodissa TET-viikkoa, minkä jälkeen komensin lapsen leikkimään muiden kanssa. Lapsen kävellessä kauemmaksi minä jäin tuijottamaan hänen peräänsä ja pohtimaan, mitä hänen kysymykseensä olisi pitänyt vastata. Jos kysymys olisi ollut ”Kuka sinä olet?” olisin kertonut olevani Sara, mutta koska kysymys oli muotoiltu aivan toisella tavalla (luultavasti toki kysyjän nuoren iän takia) minä menin aivan sekaisin.
Aloitetaanpa nyt alusta: ”Hei, nimeni on Sara ja tarkoitukseni olisi saada peruskoulu ensi viikolla päätökseen ja aloittaa ensi syksynä opiskelut lukiossa. Olen melko uusi protupiireissä koska kävin oman leirini viime kesänä, tänä kesänä olen lähdössä appriksi liikuntaleirille. Harrastan kuntosalia, vietän useita tunteja viikossa ryhmäliikuntatunneilla, lukemalla ja kirjoittamalla ja yritän nähdä kavereitani mahdollisimman usein.” Suunnilleen näin esittelen yleensä itseni, jos tapaan minulle uusia protuja, eikä esittelytapaa ole sen kummemmin ohjeistettu. Nykyään voin varmaan esittelyssäni myös kertoa, että kirjoitan Protun verkkolehdessä blogia, jonka olisi tarkoitus käsitellä sitä, mitä protu on, millaista on olla protu ja mikä tekee protun, mutta siitäkään huolimatta esittelyni tuskin riittää määrittelemään sitä mikä minä olen.
Olen tyttö, joka on syntynyt Helsingissä, mutta jota stadilaiset eivät kuitenkaan myönnä kaltaisekseen, koska olen myöhemmin asunut pienemmissä kaupungeissa. Olen myös keravalainen, mutta Keravalla asuessa keravalaisuuteni pilasi helsinkiläisyyteni. Nykyisin asun kunnassa, jonka nimi on Muhos. Muhos on melko lähellä Oulua, mutta me emme kuitenkaan ole oululaisia. Minä en myöskään ole muhoslainen, koska olen kuulemma turhan kaupunkilainen asuttuani ensimmäiset kymmenen vuotta elämästäni Etelä-Suomessa.
Olen alaikäinen, olen lapsi, nuori, koululainen, protu, olen ”se joka ei kuulu kirkkoon”, olen lyhyt, brunette, esikoinen, haaveilija ja päällisin puolin tavallinen massateini.
En ole pitkätukkainen, sinisilmäinen, nopea, käsityöihminen, ujo, kärsivällinen, ateisti, uskovainen, valmis, siivoushullu tai taitava maantiedossa.
Osaan aika hyvin kertoa asioita joita olen ja joita en ole, mutta se mikä minä olen on minulle vielä arvoitus, jota yritän nyt hiljalleen lähteä ratkaisemaan. Tämän postauksen aikana yritän kuitenkin vielä kertoa Teille lukijoille hieman itsestäni, jotta blogin lukeminen olisi Teistä jatkossa mahdollisimman luontevaa ja voisitte ajatella edes jollakin tasolla tuntevanne minut.
Monia varmasti mietityttää, miten minä nyt tällaiseksi bloggariksi päädyin, joten ehkä olisi hyvä hetki valoittaa sitä tarinaa hieman. Näin toukokuun alussa Protun Facebook-sivulla ilmoituksen, jossa etsittiin bloggareita tähän verkkolehteen. Mietin ehkä viisi minuuttia, ei oikeasti ehkä kaksikymmentä sekuntia, jonka aikana pääni oli jo täyttynyt lukuisista postausideoista, minkä jälkeen suuntasin kirjoittamaa esittelytekstiä ja jonkinlaista myyntipuhetta itsestäni. Jollain konstilla ideani ilmeisesti vaikuttivat toimivilta, koska tässä sitä nyt ollaan, kirjoittamassa aivan ensimmäistä postausta.
Entä mitä muuta olennaista ja epäolennaista Teidän olisi hyvä minusta tietää? Aloitetaan vaikka siitä, että lempikarkkejani ovat sirkusaakkoset, vanhanajan autot ja sellaiset punaiset hedelmäkarkkikalat.
Iltaisin katselen mielelläni Downton Abbeytä ja leikin että venytteleminen ei ole tärkeää. Aamuisin juon appelsiinimehua ja kiroan sitä, että en venytellyt edellisenä iltana.
Ehkä tässä oli kaikki tärkeä, jossain kaiken epätärkeän seassa ja minä onnistuin jotenkin esittelmään itseni. Seuraavassa postauksessa lupaan tarttua varsinaisesti blogini aiheeseen, tämä ensimmäinen postaus nyt oli lähinnä tällaista höpinää.