Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri (HUS) perusti Suomen ensimmäisen nettiterapiapalvelun viime vuonna. Kuullessani verkkoterapiasta ensimmäistä kertaa luulin, että kyseessä on Skypessa tapahtuva terapia. Siitä ei kuitenkaan ole kyse, vaan pankkitunnuksilla toimivasta palvelusta, jossa häiriön hallintaa opetellaan erilaisten harjoitusten ja kotitehtävien avulla.
Tällä hetkellä nettiterapiaan voivat hakeutua lievää tai keskivaikeaa kaksisuuntaista mielialahäiriötä, paniikkihäiriötä, masennusta tai alkoholismia sairastavat. Palvelua kehitetään parhaillaan, ja vielä ainakin sosiaalisista peloista ja pakko-oireista kärsiville on tulossa oma versionsa.
Kuvittelisi, että koska 20 ̶ 25 prosenttia aikuisista kärsii jostakin mielenterveyshäiriöstä Suomessa, täällä uutisoitaisiin laajasti uudesta terapiamuodosta. Internetistä löytyi aiheesta kuitenkin vain kaksi Ylen artikkelia ja yksi Ilta-Sanomien artikkeli. Harva tuntemani ihminen on edes kuullut verkkoterapiasta.
Pitäisikö aiheesta kirjoittaa enemmän? Ehdottomasti. Vastaavia nettiterapiakokeiluita on tehty ulkomailla hyvin tuloksin, ja olikin jo aika saada kyseinen terapiamuoto myös tänne takapajulaan.
Masennusta sairastava ystäväni aloitti nettiterapian tämän vuoden alussa. Hänellä on myös sosiaalisten tilanteiden pelko, mikä on aiemmin vaikeuttanut psykiatrisella poliklinikalla käymistä. Nyt hänen ei tarvitse kohdata ahdistavaa tilannetta saadakseen apua.
Mielenterveystalon verkkosivuilla kerrotaan, että terapiaan kuuluvat tehtävät ovat auki vuorokauden ympäri. Näin terapian saatavuutta on helpotettu univaikeuksista ja kiireestä kärsiville. Myös koulutetulle nettiterapeutille, jollainen jokaisella potilaalla on tukenaan, voi lähettää kysymyksiä milloin vain, vaikka terapeutti vastaakin vain työajallaan.
Verkkoterapiaan voi hakeutua kaikkialta Suomesta, ja alueellinen epätasa-arvo vähenee. Jos vain jaksaa hankkia itselleen ensin lähetteen, voivat pienillä paikkakunnillakin asuvat hyötyä.
Onko nettiterapia sitten vain tapa lisätä avohoidossa olevia potilaita? Sosiaali- ja terveysalan ammattijärjestön haastattelussa tiedusteltiin psykologi Jan-Henry Stenbergiltä, onko verkkoterapia vain säästökeino. Terapiamuotoa suunnittelut Stenberg kertoi, ettei nettiterapialla säästetä, sillä se on erikoissairaanhoidon tuottama lisäpalvelu. Tavalliset terapiapaikat pidetään siis ennallaan nettiterapian rinnalla, josta koituu pikemminkin lisäkuluja.
Verkkoterapiaa on tehtävä valtakunnallisesti tunnetummaksi. Kasvokkain tapahtuvaa terapiaa tulee silti ohessa jatkaa samoissa määrin kuin ennenkin ja kehittää sitä entisestään, jotta vakavista mielialahäiriöistä kärsivienkin olisi mahdollista elää tavallista elämää.
Artikkeli on julkaistu aiemmin Suomen Kuvalehden sivuilla olevassa Nuorten ääni -toimituksen Megafoni blogissa 15.4.2014.