Häät ovat aina iloinen ja paitsi hääparille myös heidän läheisille tärkeä tapahtuma. Samalla lailla hautajaisiinkin liittyy suuri yhdessä jaettu tunnekokemus: suru, usein äärimmäisen raskas sellainen.
Näissä ilon ja murheen tilaisuuksissa monipuolinen symboliikka on usein vahvasti läsnä: tutuilla rituaaleilla ja puheenparsilla kokemus sidotaan laajemmin ihmiskunnan ymmärrykseen elämän tärkeydestä ja sen väistämättömästä rajallisuudesta. Yhteiseen historiaan linkittyminen tuo tilaisuuteen sekä arvokkuutta että lohtua: Tämä päivä muistetaan. Ja hänet me muistamme aina.
Väestöryhmästä riippuen näiden seremonioiden ideointi voi kuitenkin olla Suomessa joko helppoa tai haastavaa. Kristillinen perinne niin hää- kuin hautajaisseremonioiden osalta on monille heidän ainoa tietämänsä (olkoonkin, että monesti mielikuva on enemmän peräisin amerikkalaisista elokuvista). Miten viettää tärkeitä juhlia, jos usein tarjolla oleva Jumalan siunauksen toivominen ei sovikaan yhteen omaan maailmankatsomuksen kanssa?
Suomessa on vuodesta 1999 toiminut voittoa tavoittelematon osakeyhtiö Pro-Seremoniat, jonka perustajajäseniin Protukin kuuluu. Yhtiön tarkoituksena on tarjota uskonnottomia seremonioita ja juhlapuhujia häihin, hautajaisiin, nimiäisiin ja kaikkiin muihin tärkeisiin perhejuhliin niille, jotka sellaisia tarvitsevat.
Häiden suunnittelu on useimmille tavallaan helppoa, koska niitä pohditaan ja makustellaan tavallisesti muutenkin tavallisesti pitkään. Siksi ylivoimainen enemmistö Pro-Seremonioilta tilatuista seremoniapalveluista onkin hautajaisia: kun koettu menetys tuntuu murskaavalta ja aikaa on vain muutama viikko, harvalla riittää voimia lähteä suunnittelemaan seremonioita itse alusta asti. Saati puhumaan itse arkun vieressä.
Kun kerron puhuvani ajoittain hautajaisissa, saan yleensä osakseni ihailua. Ihan kuin olisin henkisesti erityisen vahva. Kyse ei kuitenkaan ole vahvuudesta tai surun sietämisestä.
Juhlapuhuja saa olla työssään jatkuvasti rakkauden ympäröimänä: Häissä rakkaus paistaa vihkiparin silmistä, kun he katsovat toisiaan. Hautajaisissa saattoväen rakkaus mennyttä läheistään kohtaan on ylivuotavaa: katseet, kauniit sanat ja kyyneleetkin halaavat yhdessä ystävän arkkua, kunnes se lasketaan lepoonsa maan sisään.
Omaisten kaipauksen edessä omakin puhe ajoittain värisee ja kyynel kostuttaa silmää, näin erityisesti, kun vainaja on nuori tai kuollut odottamatta onnettomuudessa. Mutta silti se kyynel on lämmin. Kun saatoin marraskuun alussa Malmin hautausmaalla uurnaa leposijaansa, silmäni vaelsi pitkin polkuja reunustavia tuhansia hautakiviä. Haudoista sanotaan, että ne kertovat yhteiskunnan henkisyyden asteesta. Ehkä sitäkin, mutta ennen kaikkea ne kertovat siitä, mitä meistä kaikista jää jälkeemme, kun vääjäämättä rajallinen elämämme päättyy. Jokaisessa niistä hautakivistä olisi voinut lukea: ”Minä rakastan sinua.”
Hautajaisseremonian toimittaminen on vähimmilläänkin vainajan omaisille suuri apu. Parhaimmillaan se on onnistunutta tuen antamista surijoille ja muistutusta siitä, että eletyn elämän kauneus säilyy, vaikka elämä itsessään olisikin tullut päätepisteeseensä. Juhlapuhuja on siitä etuoikeutetussa asemassa, että hän pääsee tapaamaan työssään kauniita ihmisiä ja elämiä, joista olisi muuten jäänyt paitsi.
Läheskään kaikki Pro-Seremonioiden palveluja tilaavat eivät ole uskonnottomia. Moni on, mutta monen kohdalla on myös yksinkertaisesti tapahtuman vieraiden takia haluttu toteuttaa seremonia ilman mihinkään tiettyyn uskontoon nojaavaa tunnustuksellisuutta. Joskus myös vainaja on kokenut itsensä uskonnolliseksi mutta ei ole pystynyt tuntemaan oloaan kotoisaksi yhdessäkään uskontokunnassa.
Juhlapuhujan työ jakautuu omaisten tapaamiseen, puheen kirjoittamiseen ja lopulta seremonian toimittamiseen. Siitä saa myös palkkaa, mutta päivätyöksi siitä ei ole. Pro-Seremoniat järjestää uusille puhujilleen koulutusta tehtävään, ja puhujien käytössä on myös suhteellisen runsas kirjallinen aineisto tueksi.
Uskonnottomien juhlapuhujien saatavuus on tietyllä tapaa ihmisoikeuskysymys. Palkasta huolimatta puhuja voi kokea tekevänsä arvokasta työtä. Pääkaupunkiseudulla ja Tampereella juhlapuhujia on jo kohtuullisen paljon, mutta erityisesti uusia puhujia kaivattaisiin Jyväskylän seuduilta ja Lapista, joissa kysyntä on Pro-Seremonioiden tarjontamahdollisuuksia suurempi. Varsinaista ikärajaa puhujatyölle ei ole, mutta useimmiten on hyvä olla ihan vasta parikymppistä sentään vanhempi.
Jos kiinnostuit toiminnasta, ota yhteyttä: www.pro-seremoniat.fi
Kirjoittaja on toiminut Pro-Seremonioiden juhlapuhujana satunnaisesti vajaan kahden vuoden ajan pääkaupunkiseudulla.
Hyvien tekojen joulukalenteri kokoaa 24 tapaa tehdä hyvää.