Protu-lehti on ollut verkossa jo hieman yli vuoden. Verkkolehden toimittaminen on vaatinut paperilehden käytänteisiin tottuneelta toimitukselta opettelua ja toisenlaista vaivannäköä.

Paperisen järjestölehden toteuttaminen on syklistä. Niin päätoimittajan kuin muunkin toimituksen aikaa se vie eniten niinä parina viikkoina, joina jutut pääasiassa kirjoitetaan, kuvitetaan ja taitetaan. Kun Protu-lehti on ilmestynyt viime aikoina vain kaksi kertaa vuodessa, ovat välit voineet olla suhteellisen pitkiä.

Verkkolehti ja siihen elimellisesti kuuluva läsnäolo sosiaalisessa mediassa vaativat kuitenkin jatkuvaa puurtamista. Verkkolehti, johon tulisi kasa juttuja vain paperisen lehden ilmestyessä, olisi kehno verkkolehti.

Toisaalta verkkolehti on myös jotain hyvin toisenlaista kuin paperinen lehti. Se tekee lehdelle saman kuin suoratoistopalvelut musiikille. Kyse ei enää ole harmonisesta kokonaisuudesta, vaan yhä enemmän yksittäisestä hiteistä. Myönnän välillä kokeilleeni, vaikuttaako jutun lukukertojen määrään, jos otsikon laatii iltalehdiltä lainatulla tyylillä. Kyllä se näyttää niitä nostavan.

Verkossa jutun on vaikeampaa tulla luetuksi. Se ei jää osana lehtenä lojumaan minnekään, vaan sen kohtalo on pitkälti kiinni siitä, koetaanko se jakamisen ja kaverille vinkkaamisen arvoiseksi. Eniten lukijoita Protun verkkolehdessä ovatkin saaneet johonkin yhteiskunnalliseen keskusteluun osuneet jutut sekä ne, joissa käsitellään järjestössämme tapahtuneita suuria muutoksia kuten leirien teemojen uudistamista.

Lopuksi tahdon vielä esittää kiitokseni. Vuosi verkkolehden parissa on ollut avartava kokemus. Kiitos teille, jotka olette meitä lukeneet. Toivottavasti luette jatkossakin.