Joka toinen vuosi jaettava Prometheus-palkinto annettiin viime viikonloppuna Setan ja Nuorisotutkimusseuran yhteishankkeelle Hyvinvoiva sateenkaarinuori. Palkinnon vastaanottivat Nufitin yhteydessä järjestetyssä palkinnonjaossa tutkimuksen tehneet Riikka Taavetti, Katarina Alanko ja Lotte Heikkinen.

Sateenkaarinuorista ei ole Suomessa tehty aiemmin tutkimusta tässä laajuudessa. Tutkimuksessa sateenkaarinuorten hyvinvointia kartoitettiin verkkokyselyllä keväällä 2013. Sateenkaarinuorilla tässä tutkimuksessa tarkoitetaan homoja, lesboja, biseksuaaleja, transnuoria, intersukupuolisia ja queer-nuoria, sekä muita nuoria, jotka haastavat sukupuolen ja seksuaalisuuden normeja. Kyselyyn osallistui 1619 sateenkaarinuorta eri puolilta maata. Heidän ikänsä vaihteli 15 ja 25 vuoden välillä.

Riikka Taavetin ja Lotte Heikkisen mukaan työ sateenkaarinuorten hyvinvoinnin edistämiseksi helpottuu tutkimuksen myötä, sillä nyt käytössä on aineistoa, johon väitteitä voi pohjata. Tutkimuksen tulokset kertovat myös sateenkaarinuoriin kohdistuvasta häirinnästä, josta nuoret harvoin ilmoittavat viranomaisille.

Taavetin mielestä kiinnostavinta hankkeessa oli itse nuorten kanssa työskentely.

– Sateenkaarinuoret olivat todella teräviä huomaamaan keskeisiä asioita tutkimuksessa ja sanallistamaan niitä.

Tulosmielessä Taavetti pitää mielenkiintoisena erilaisuuden ja samanlaisuuden ristiriitaisuutta. Monen nuoren toiveissa on olla ihan kuin kaikki muutkin, eivätkä he välttämättä koe itseään erilaisiksi. Yhteiskunnan syrjivät rakenteet kuitenkin tekevät heistä sellaisia.

– Mutta on sellaisiakin nuoria, jotka kokevat ja haluavat olla erilaisia. Heillä on kuitenkin usein toive siitä, että he olisivat muille ymmärrettäviä ja positiivisen samaistumisen kohteita, Taavetti kertoo.

Taavetin mukaan aineistosta oli myös yllättävää havaita, että monet sateenkaarinuoret eivät koe oloaan turvalliseksi kodeissaan. Nuoret pelkäävät, että heidän vanhempansa heittävät heidät ulos kodista, mikäli nuorten sateenkaari-identiteetti paljastuu. Tutkimuksesta käy myös ilmi, että identiteetin salailu vieraannuttaa lapsia vanhemmistaan. Vanhempien vastahakoisuus puhua seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuudesta vaikeuttaa myös tilanteita, joissa nuorten pelolle ei oikeasti olisi tarvetta.

– Se on turhauttavaa, kun vanhemmat eivät kerro lapsilleen, että olisi ihan ok, vaikka hän olisi esimerkiksi homo. Nuoret joutuvat pelkäämään turhaan, Taavetti sanoo.

Sateenkaarinuorten tulevaisuus huolestuttaa tutkijoita. Heikkinen arvelee, että julkinen rasistinen, naisvihamielinen ja homo- ja transfobinen keskustelu ja niiden yhteen nivoutuminen voi konkretisoitua nuorten elämässä.

– Meillä on hyvät tasa-arvo- ja yhdenvertaisuus-lait, mutta jos niiden noudattamista ei seurata, ne ovat yhtä tyhjän kanssa, Heikkinen toteaa.

Hyvin harvan sateenkaarinuoren kuitenkaan tarvitsee enää kasvaa yksin, kuvitellen olevansa ainoa kaltaisensa. Tietoa on nykyisin paljon saatavilla esimerkiksi Internetissä, josta sitä on vaikea enää piilottaa.

Tutkimus on poikinut jo jatkohankkeen, jossa tutkitaan sateenkaarinuoria päihde- ja mielenterveyspalveluissa. Tarkoituksena on etenkin kartoittaa palveluissa työskentelevien tiedontarvetta. Helsingin kaupunginvaltuustossa on myös tehty aloite siitä, että tulisi selvittää nuorten kanssa työskentelevien kaupungin työntekijöiden tiedontarvetta sateenkaarinuorista. Taavetti ja Heikkinen ovat jo kiertäneet kertomassa tutkimuksesta opettajille ja terveydenhoitajille. Aloitteen myötä tarvetta lisäkoulutukselle saattaa tulla.

Jo se, että tutkimus on tehty, viestittää sateenkaarinuorille, että heidän asiansa on tärkeä ja antaa heille äänen. Taavetin mielestä on arvokasta tehdä tutkimusta ihmisistä, jotka pitävät sen tekoa tärkeänä ja merkityksellisenä.

– Nuoret ovat olleet fiiliksissä, enkä ole kuullut, että jonkun mielestä tutkimustulokset eivät edustaisi hänen todellisuuttaan. Se on hieno asia ja aika harvinaista, Heikkinen sanoo.