Protun käynyt Esa Turkulainen on kirjoittanut aktiivisesti blogia (www.skepticsunited.fi), jossa on pyrkinyt kumoamaan epätieteellisiänä pitämiään väitteitä. Haastattelimme häntä saadaksemme selville millaista huuhaata on liikkeellä, mistä voi selvittää onko jokin totta ja mitä skeptismillä tarkoitetaan.
Blogissa olet määritellyt itsesi skeptikoksi. Mitä se tarkoittaa?
Tavanomaisesti skeptikoksi kutsutaan henkilöä, joka on “epäilevä”. Oikeampi määritelmä skeptikoksi itseään kutsuvien kuvaamiseksi löydetään tieteellisen skeptismin käsitteestä, joka käytännössä tarkoittaa väitteiden arviointia todistepohjalta. Kohdatessaan uskomattomalta kuulostavan väitteen, skeptikko ei luota kertojan rehellisyyteen vaan haluaa selvittää väitteen todenperäisyyden. Skeptikkoyhteisö on tällä hetkellä lähinnä kiinnostunut salaliittoteorioista, vaihtoehtoisesta lääketieteestä ja yliluonnollisista väitteistä, mutta periaatteessa kunnon skeptikko osaa katsoa kaikkia väitteitä ja ilmiöitä kriittisesti.
Mikä sai sinut pitämään blogia?
Aloitin blogin verrattain hyvin nuorena, turhautuneena omasta ja muiden suomalaisten hyväuskoisuudesta. Tapasin uskoa suosituimpiin salaliittoteorioihin sekä “yliluonnolliseen”, joka nyt jääköön ilman tarkempaa määritelmää. Havahduttuani todellisuuteen huomasin, kuinka salaliittoteorioiden esittäjät manipuloivat narratiiveja, kuinka aaveiden kuvaajat ohittavat ilmeisetkin vaihtoehtoiset selitykset kuvilleen ja kuinka vaihtoehtoisten hoitomuotojen markkinoijia ei kiinnosta lainkaan menetelmiensä tieteellinen testaaminen. Käytin parhaimmillaan useita tunteja päivästä paranormaalien tapahtumien ja salaliittoteorioiden selvittämiseen verkossa, joten blogi oli luonteva tapa julkistaa selvityksen tulokset. Blogi oli myös terapeuttinen media, jonka kautta tällaiselle “hörhöilylle” sai antaumuksella nauraa.
Millaisiin väitteisiin ja asioihin olet blogissasi puuttunut?
Olen useaan otteeseen ruotinut suomalaisten poliitikkojen lausuntoja, jos ne lipsahtavat uskonnollisen argumentaation puolelle. Kun HPV-rokote lisättiin suomalaiseen rokotusohjelmaan, rokotekriitikot levittivät paljon valheellista tietoa rokotteesta mediassa. Kirjoitin “megapostauksen” näistä väitteistä, korjaillen ja oikoen suosituimpia virhekäsityksiä (ja jopa suoranaisia valheita). Olen kirjoittanut useasti oululaisesta korvavalofirmasta Valkeesta, jonka tieteellinen tutkimus ei vieläkään tue heidän myyntipuheitaan. Kun suomalaiset elintarviketuottajat kokivat kansalaisten paineesta tarpeelliseksi lisätä “GMO-vapaa”-merkintöjä tuotteisiinsa, koin tarpeelliseksi kirjoittaa laajasti geenimuunnelluista elintarvikkeista ja niihin liittyvistä myyteistä. Yllättäen paljastuukin, ettei niissä ole mitään vikaa.
Millaista saamasi vastaanotto on ollut? Ovatko bloggausten kohteina olleet vastanneet esittämiisi väitteisiin?
Itse bloggausten kohteena olevilta ei ole liiemmin irronnut vastauksia, paitsi Valkeen toimitusjohtaja kävi kommenttikentässä kerran. Negatiivinen palaute tulee usein uskovaisilta ja huuhaan kannattajilta, vaikkakin vain silloin tällöin. Salaliittopiireissä minun uskotaan olevan Suomen Suojelupoliisin agentti tai muuten vain hyväuskoinen hölmö.
Silloin tällöin tulee myös kiitosta tavan kansalaisilta, joille on ollut suuri palvelus kun olen selvittänyt myyttien takana olevia faktoja tai muuten vain ollut avulias jonkin vahingollisen huuhaan kriittisessä tarkastelussa.
Miten voi välttää höynäytetyksi tulemista? Miten väitteiden todenmukaisuutta pystyy selvittämään?
Tärkein neuvo on nähdäkseni, että pysähtyy hetkeksi miettimään esitettyä väitettä. Konteksti on myös tärkeä. Taidokas silmänkääntäjä pitää huolen, että et koskaan näe hihaan livahtavaa siimaa, mutta leijuvan kynttilän aitouden arviointia auttaa esimerkiksi se, että tiedät olevasi sirkuksessa. Samaan tapaan väitteiden esittäjän maailmankuva ja asema vaikuttaa esitettyjen väitteiden arviointiin. Viime kädessä näyttö ja data on ainoa mihin kannattaa luottaa, varsinkin jos panoksena on omaa rahaa tai aikaa.
Peukalosääntöjä:
1. Tutkimuksia on hyviä ja huonoja. Tutkimusviittaus ei ole tae todenperäisyydestä.
2. Markkinoijien väitteet pitää tarkistaa aina.
3. Toistuva argumentointivirheisiin sortuminen kielii huterasta todistusvoimasta. Kannattaa opetella havaitsemaan yleisimmät.
Onko ihmisillä jotain yleisiä käsityksiä, jotka eivät tieteen näkökulmasta pidä paikkaansa?
Jokaisella on jotakin, minullakin. Jätän ilmeisimmät (vaihtoehtoiset hoitomuodot, gmo- ja rokotekriittisyys, selvännäkeminen…) pois, koska ne eivät ole mielenkiintoisia. Mielenkiintoista on sen sijaan se, että tölkin napauttaminen ei auta vähentämään juoman kuohumista, tai että öljyn lisääminen pastan keitinveteen ei estä pastan liimautumista. Joitakin huolestuneita saattaa myös kiinnostaa, että karvojen ajeleminen ei aiheuta karvojen tummenemista tai paksuuntumista. Ja kukapa olisi arvannut, että sokerihumalaa ei ole lainkaan olemassa? Skeptismistä on hyötyä normielämässäkin! Älä kuitenkaan luota pelkästään minuun näissä väitteissä, tutki itse ja muista lähdekritiikki!