Rakkaat rantasalmelaiset,
Koska en voinut jättää itselleni rakasta Protu-lehteä pulaan, päätin ojentaa auttavan käpäläni ja ryhtyä päätoimittamaan (tyhjäntoimittamaan) Protu-lehteä. Te varmaan ihmettelette minun tapaani lisäillä sulkuihin asioita, mutta se johtuu ihan vain siitä, että jo edesmenneen kansantaiteilijan Jope Ruonansuun hahmo ”Sivupersoonamies” oli mahtava sketsihahmo (mauton).
Arkipäivät menevät uusia maailmoja luodessa kirjallisesti. Nyt työpöydälläni on uuden fantasia-dystopian käsikirjoitus. On mahtavaa saada oma elämäntyö kansien väliin ja saada maailma lumoutumaan minun päänsisäisestä maailmastani… omissa fantasioissani.
Esitän osa-aikaisesti stand up komiikaa. Suurin keikka tähän mennessä on ollut SAK:oon Vapputapahtuma Laikun lavalla Tampereella. Minulla oli ollut joitain treeniklubikeikkoja jo opiskellessani restonomiksi TAMKissa, mutta vasta koronan jälkeen aloitin aktiivisen keikkailun. Minulla oli vasta vuoden verran keikkoja takana, kun esiintyjän paikka Vapputapahtumaan aukesi. Voin siis onnitella itseäni kovasta suorituksesta. Sanovat stand upin olevan komiikan vaikein laji, mutta miksi sitten Teatterikorkeakoulun ”Ala naurattaa, stand upin käsikirja” on niin ohut kirja? Ja joku Sami Hedberg niin rikas? Tuskin edes tietää ko kirjaa.
Ai niin joo, kyllä minä vanhuksillekin ruokaa laitan, mutta se ei taas ole niin kiinnostavaa…
Minulla on vankka tausta järjestötoiminnasta: olen yläkoulussa vetänyt lasten iltapäiväkerhoa, opiskelemaan muutettuani olin ammattiosastossani nuorisovastaavana. Nyt kulutan penkkiä ammattiosasto PAM 003 johtokunnan (vara)jäsenenä.
Kirjoitan blogia Tampereen Seudun Autismiyhdistykselle. Myös stand up-esitykseni kirjoitan itsesukulaisteni suureksi yllätykseksi. Haaveeni kirjoittamisen saralla ei ole tulla rikkaaksi ja kuuluisaksi, mutta olla ainakin tunnetumpi kuin akateemiset sukulaiseni.
Olen vastannut Protu-lehden sisällöstä jo keväästä. Olen myös ollut pääosin vastuussa myös lehden julkaistuista jutuista. Meillä on hyvin aktiivinen toimitus- kiireinen tosin. Aikanani ollaan luovia, mutta aikataulussa ja budjetissa pysytään myös. Virkistäytymistä unohtamatta. Lehdessä julkaistaan edelleen nuoria kiinnostavia kulttuuri- ja filosofia-artikkeleita – huumoria unohtamatta. Tuliko tuohon jo liikaa toistoa? Toistelen jo enemmän kuin kuntosalilla.
Rakkaudella Oksana <3