Kukaan ei katso sinua silmiin

Suomi 2023

Ohjaus ja käsikirjoitus: Jesse Jalonen
Pääosissa: Arttu Timlin, Ida-Maria Olva, Kimiya Escandari, Jonas Rothlaender, Somaye Pajuhi

Elokuva on tehty Aalto-yliopiston oppilaiden taiteellisena lopputyönä. Juttuidea on tullut Protulle, koska Protu-taustainen henkilö on elokuvan työryhmässä pukusuunnittelijana.

Finnkino esittelee elokuvaa sivuillaan seuraavasti: ”Louis Le Princen syndrooma aiheuttaa näkymättömyyttä paljaalle silmälle. Siitä kärsivän voi havaita ainoastaan kameran ja mikrofonin välityksellä. Tuomas on yksinhuoltaja, jonka tytär näkee hänet ainoana ihmisenä maailmassa omin silmin. Orastavassa internet-suhteessa oleva Ninni tapaa ihastuksensa ensi kerran kasvotusten, mutta silloinkin heidän välillään on kamera. Arvostetulla Rotterdamin elokuvafestivaalilla kansainvälisen ensi-iltansa saanut kiehtova debyytti on kuvattu kokonaan vuoden 2010 Nokian C5-kännykällä.”
(https://www.finnkino.fi/event/304171/title/kukaan_ei_katso_sinua_silmiin/, luettu 3.5.2023.)

Elokuva lähestyy syndroomasta kärsiviä ihmisiä dokumenttimaisesti. Kohtauksissa on niin yksinhuoltajaisän arkea, ihastuksen alkuhuumaa kuin ihmisten kertomuksia omista kokemuksista syndroomasta kärsivinä. Ihmiset kertovat yksinäisyyden ja näkymättömyyden kokemuksiaan pääosin suomeksi, mutta mukana on yksi kiinankielinen puheenvuoro.

Kaikkia yhdistää yhteenkuuluvuuden ja nähdyksi tulemisen halu. Elokuvan alussa nuori, 25-vuotias nainen kuvaa tuntemuksiaan: ”no miltä susta tuntuu, kun ihmiset voi nähdä sut?” Elokuvan melankolisuus tulee yllätyksenä, kun muistaa tämän alussa sanotun kommentin.

Kuvanlaatu oli monissa paikoin rakeista ja epäselvää. Välillä ihmiset katsoivat toisiaan tietokoneiden ja älypuhelinten kautta. Miksi Nokian C5- puhelin on otettu kameraksi, vaikka elokuva sijoittuu nykyaikaan? Irvaileeko elokuva someajalle, jossa olet yhtä kuin näkyvyytesi somessa? Ja mistä syndrooman nimi, ”Louis Le Prince” tulee? Nämä kysymykset jäävät kalvamaan elokuvan katsottuaan.

Elokuva oli mielestäni liian kokeileva. Kohtaukset, joissa pikkutytön halu nähdä äitinsä Google Maps-katukuvan kautta vaihtuu maapalloksi ja kertojan ääneksi näyttivät enemmän keinolta pidentää muutoin lyhyttä elokuvaa kuin surrealistiselta kerronnalta. Elokuvan genre oli minulle aika tuntematon, joten en voi verrata elokuvaa mihinkään aikaisemmin näkemääni tuotokseen.

Arvio: 3+/5