Saunavuorojen sovittaminen transihmisten tarpeisiin vaatii aina tapauskohtaista keskustelua ja neuvottelua, sanoo Trasek ry:n varapuheenjohtaja Hanna Leppänen.

1. joulukuuta Protun Facebook-ryhmissä räjähti. Se alkoi kouluttajien omasta ryhmästä ja levisi pian myös kaikille protuille avoimeen Protun keskusteluryhmä -ryhmään. Kiivaaksi ja riitaisaksi menneessä keskustelussa oli kysytty, miten transihmisten osalta Protun saunavuorot tulisi järjestää.

Protulla ei ole asiasta selkeää linjaa tai edes ohjeistusta. Vastaus kysymykseen on itsestään selvä, jos transihminen on käynyt jo läpi koko sukupuolenkorjauksensa, mutta vaikeampi, jos koko korjausta ei ole vielä edes aloitettu. Koulutusjaosto olisi halunnut aukisanoittaa ohjaajakoulutusten ohjelmarunkoihin, että saunavuorot menevät kunkin oman sukupuoli-identiteetin mukaan. Jaosto ei kuitenkaan uskaltanut, koska pelkäsi ylittävänsä valtuutensa.

Osan nettikeskustelijoista mielestä saunavuorojen kohdalla ”sukupuoli” viittaa henkilön biologiseen sukupuoleen eikä edes tarkoita väittää mitään kenenkään aidosta sukupuoli-identiteetistä. Heidän mielestään koko saunavuorojako lähtee oletuksesta, että monet kokevat turvallisemmaksi saunoa suunnilleen samannäköisten ihmisten kanssa. Alastomuus on herkkä asia, eikä ketään saa pakottaa kohtaamaan muiden alastomuutta. Väärässä seurassa alasti oleminen voi olla vaikeaa omista mielipiteistä riippumatta, esimerkiksi kiihottumisen tai seksuaalisen ahdistelun pelon vuoksi.

Toisten mielestä sana ”sukupuoli” kuitenkin viittaa aina, saunavuoroissakin, ihmisen sukupuoli-identiteettiin. Samalla sanavuorot ovat myös arkinen tapa toteuttaa tätä identiteettiään. Jos saunottaessa nostettaisiin biologinen sukupuoli sukupuoli-identiteetin edelle, se väistämättä kyseenalaistaisi koko transihmisten oikeuden määritellä itse sukupuolensa. Mitä enemmän käytännön järjestelyissä mennään karkeaan lokerointiin, sitä mustavalkoisempaa viestiä sukupuolisesta ja seksuaalisesta moninaisuudesta samalla opetetaan.

Protu-lehti päätti kysyä ristiriitaan neuvoa sukupuolisen moninaisuuden asiantuntijalta.

Hanna Leppänen, kansalaisjärjestö Trasek ry:n varapuheenjohtaja, kun saunavuorolistassa mainitaan ”poikien sauna” ja ”tyttöjen sauna”, minkä sukupuolimääritelmän mukaan siinä mennään? Henkilön biologisen sukupuolen vai todellisen sukupuoli-identiteetin?

– Me lähdemme siitä, että ihmisellä pitää olla itsemääräämisoikeus omaan sukupuoleensa. ”Biologinen sukupuoli” ei ole yksiselitteinen käsite evoluutiobiologiankaan kannalta: sukupuolikromosomien poikkeavuudet ovat ihmisillä yleisempiä kuin usein ajatellaan. Jos ei kunnioiteta ihmisen omaa arviota sukupuolestaan, minkä mukaan sitten mentäisiin? Pitääkö transsukupuolisella olla lääkärin lausunto, tehtyä genitaalikirurgiaa vai mennäänkö aina vain juridisen sukupuolen mukaan?

Mitä jos halu olla saunassa vain oman sukupuolen edustajien kanssa ei oikeasti liity mitenkään toisen sukupuoleen vaan ainoastaan pelkoon toisen vartaloa kohtaan? Voidaanko vasta 14–15- vuotiailta nuorilta edellyttää tästä pelostaan joustamista?

– Vaikka he mahdollisesti eivät olekaan vielä elämässään kohdanneet sukupuolen moninaisuutta, haluaisin uskoa, että heidän kanssaan asiasta voi silti keskustella ja neuvotella. Koulutuksen ja tiedon antaminen on tässä avainasemassa: eihän ihminen voi tehdä asiasta päätöstä, jos ei tiedä, mistä on kyse. Pitäisi kysyä, mikä toisen vartalossa voi ahdistaa. Voiko intersukupuolista ihmistä  kieltää menemästä mihinkään saunatilaan vain siksi, että hänellä saattaa olla muiden silmissä totutusta poikkeavaa karvoitusta tai poikkeavan näköiset sukupuolielimet tai miehellä rinnat?

Kun mukana on transihmisiä, saunavuorot vaativat aina tapauskohtaista keskustelua ja neuvottelua. Lähtökohtaisesti pitäisi pystyä kunnioittamaan ihmisen käsitystä omasta sukupuolestaan, mutta myös kunnioittamaan muun yhteisön halua. Haluaisin uskoa, että yhteisellä keskustelulla yhteisön sisällä pystytään se ongelma ratkaisemaan – ja selvittämään, että onko ongelmaa edes olemassa.

Toisaalta olemme Protussa koko saunavuorojärjestelyissä tietyllä tapaa lähteneet siitä, että toisen alastoman vartalon näkemisestä saa kieltäytyä. Onko tähän mitään ratkaisua, joka ei tarkoittaisi käytännössä samaa kuin että kaikkien pitäisi olla valmiita osallistumaan yhteissaunaan?

– Kaikkien ei pidä olla valmiita yhteissaunaan. Nämä eivät ole toisiaan poissulkevia asioita – voi olla tyttöjen sauna ja poikien sauna edelleen. Pitää kuitenkin muistaa, että sukupuolivähemmistöt ovat hyvin pieni ihmisryhmä. Väitän, että 90 prosenttia tapauksista selviää sillä, että sovitaan siitä juuri tapauskohtaisesti yhdessä sen mukaan, mitä kukin haluaa. Niin kauan, kun molemmilla osapuolilla on tahtotila asian selvittämiseen ja toisen huomioon ottamiseen, on pystytty kyllä keksimään hyvinkin luovia ratkaisuja, jotka sopivat niin paikalla oleville transihmisille kuin niille, joilla on ongelma asian suhteen.

Olisiko kohtuullista olettaa, että transihmisille yhteissaunassa saunominen olisi aina luontevaa?

– En tekisi sellaista oletusta. Olen itse käynyt korjausprosessin läpi. Oma sukupuoli-identiteettini on sataprosenttisesti nainen, ja kyllä minulle naisten saunaan osallistuminen on paljon luontevampaa kuin yhteissaunaan.

Eräs miesohjaajamme teoretisoi, että jos hän kokisi itsensä naiseksi ja olisi tapahtumassamme yrittänyt mennä tyttöjen saunaan, vanhemmat olisivat saattaneet syyttää häntä poliisille ja mediassa lasten seksuaalisesta ahdistelusta. Mitä sanoisit hänelle?

– Tapahtuuko tällaisia tilanteita oikeasti? Jos hän esimerkiksi olisi syönyt vuoden hormoneja, niin eihän hän enää edes näyttäisi mieheltä. Muutenkin tällaisessa tilanteessa asiasta olisi luultavasti keskusteltu ennalta yhdessä – ei hän vain pamahtaisi yllättäen sisään saunaan. Tällaista ongelmaa ei käytännössä ole kuin ideatasolla.

USA:ssa oli vastikään laaja keskustelu transihmisten oikeuksista, kun kollegat Kaliforniassa halusivat saada sukupuolivähemmistöihin kuuluville nuorille oikeuden käyttää oikean sukupuolensa mukaisia vessoja. Hankkeen vastustajat väittivät miesten ja teinipoikien voivan sen varjolla mennä tirkistelemään naisia. Nämä miespuoliset konservatiiviedustajat sanoivat, että jos lainmuutos tulisi voimaan, he tekisivät niin itsekin, mikä oli samaan aikaan sekä ällöttävää että huvittavaa. He esittivät ongelman, joka ei ole todellinen, ja yrittivät sen nojalla torpata juuri tämän ihmisten itsemääräämisoikeuden.

Mitä tarkoitat sillä, että ongelma ei ole todellinen?

– Käytännössä moista ei ole havaittu oikeasti juuri tapahtuvan tai korkeintaan äärimmäisen vähän. Kyse on enemmän vain mahdollisen skenaarion keksimisestä. Harva teinipoika, joka heittää vitsinä idean sukupuoli-identiteettinsä muuttumisesta, jaksaa ryhtyä kovinkaan pitkiin dialogeihin siitä, mikä on hänen oikeutensa mennä tyttöjen saunaan. Se, että miehet tai teinipojat menisivät tämän nojalla tirkistelemään naisia vessoihin ja saunoihin, on vain vastustajien tekemä olkiukko. Oikeassa elämässä näitä asioita, joilla pelotellaan, ei tapahdu.

Millainen linjaus Protun olisi hyvä saunavuorokäytännöistään tehdä, jotta se ottaisi myös transihmiset huomioon?

– Peruslähtökohta voisi olla, että jokaisen sukupuoli-identiteetti on hänen oma asiansa, mutta sellaisissa asioissa, kuten saunat ja vessat olisi hyvä käydä aina jokaisen kanssa yhteinen keskustelu järjestelyistä ensin. Ihmisille ei saa jäädä käsitystä, että heidät pakotetaan johonkin asiaan ja että heidän mielipidettään ei arvosteta. Ihmisillä on niin erilaisia tarpeita, ihmiset ovat luonteeltaankin erilaisia, että mitään lähtöoletuksia ei kannata tehdä. Mutta jos yksimielisyyttä ei löydetä, sitten ehkä pitää vain määrätä jonkinlaiset rajat. Se on tietysti hyvin inhottavaa. Kannattaa tiedostaa, että harvat meistä ovat kesken transitiovaiheen kovin sujut sen oman kroppansa kanssa. Harva haluaa silloin esitellä sitä, ja siksi monet karsastavat julkisia saunavuoroja ja vastaavia muutenkin. Siksi myös kokonaan oma saunavuoro voi olla monille transihmisille mieluinenkin ratkaisu. Esimerkiksi itse sain aikoinaan Vantaalla transitiovaiheeni ajan käyttää uimahallin tilaussaunaa ilmaiseksi.

Sanastoa:

transsukupuolinen = oma syntymässä vahvistettu sukupuoli ei vastaa sitä, miksi itsensä kokee

intersukupuolinen = vartalossa on sekä miehen että naisen sukupuolisia ominaisuuksia

muunsukupuolinen = ei koe itseään niin mieheksi kuin naiseksi

cissukupuolinen = ei-transsukupuolinen eli oma keho ja sukupuoli-identiteetti vastaavat toisiaan

transmies = naiseksi syntymässään määritelty mies

transnainen = mieheksi syntymässään määritelty nainen

transitiovaihe = sukupuolenkorjausprosessin alkuvaihe, jossa keho muuttuu kaikkein näkyvimmin

Faktaa:

Protun jäsen- ja osanottajarekisterissä kysytään ihmisten sukupuolta, koska monet rahoittajat ja viranomaiset vaativat sitä koskevaa tilastotietoa. Protussa kaikilla on kuitenkin halutessaan mahdollisuus merkitä tietoihinsa ”miehen” ja ”naisen” sijasta myös vaihtoehto ”muu”. Tämän vaihtoehdon on valinnut Protun jäsenistä n. 6 %.

Protun rekistereissä sanalla ”sukupuoli” tarkoitetaan aina sitä, miksi ihminen itse itsensä kokee. Rekisteri ei siten kerro, kuinka moni jäsenistä kokee itsensä transsukupuoliseksi.