Protuaktiivi Otso Norblad vietti vauhdikkaan viikonlopun Protun yleiskokouksessa. Kaikki reportaasissa esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajan omia, eivätkä edusta Protu-lehden linjaa.
Lauantai 21.11.2015
Turussa sataa räntää, kun odotamme ystäväni kanssa junaa Kupittaan asemalla. Olen herännyt lauantaiaamuna kohtuuttoman aikaisin ehtiäkseni Protun syyskokoukseen Helsinkiin. Ennen puoltapäivää olemmekin jo Koskelan nuorisotalolla syömässä kasvissosekeittoa.
Edellisen kerran kävin yleiskokouksessa syksyllä 2011 Tampereella. Tuolloin päädyin pitkään harkittuani ehdolle hallitusvaaleihin ja yllättävän äänimäärän saattelemana hallituksen jäseneksi. Tällä kertaa en maanitteluista huolimatta ole suostunut ehdolle, vaikka ehdokkaita on ilmoittautunut vasta kolme. Vanhoja muistoja verestääkseni haluan kuitenkin taas kokea kokoustamisen riemun.
***
Prometheus-leirin tuki ry:n sääntömääräinen syyskokous avataan kello 12.23. Kokousta johtamaan on kutsuttu puheenjohtaja emerita Anna Vuorjoki. Itse olen lupautunut ns. tekniseksi sihteeriksi, siis Powerpoint-vastaavaksi. Kokous alkaa toimintasuunnitelman ja talousarvion esittelyillä. Suoriudun diojen kääntelystä kunniakkaasti. Esittelyiden jälkeen jakaudutaan työpajoihin, joista Protussa edelleen käytetään korviariipivää anglismia workshop.
Tosun ja budjetin lisäksi työpajoissa käsitellään mm. aloitetta ”leiriohjaajakoulutusten ruokatarjonnan muuttamisesta vain kasvisruoaksi”. Jo vuoden vellonut kasvisruokakeskustelu on mielestäni niin läpikäyty, että vierailuni ruokavaliotyöpajassa jää lyhyeksi. Lähitulevaisuudessa yhdistyksen rinnalle mahdollisesti perustettavasta tukisäätiöstä käytävä keskustelu sen sijaan on yllättävän kiinnostava.
Tosuun ja budjettiin tehdään lähinnä muodollisia korjauksia. Santeri Laurilan ja Jaakko Tiinasen aloitteesta kuitenkin lisätään tosun tavoitteisiin, ettei toimintaesteisyys saa estää leirille osallistumista. Toimenpiteinä ehdotetaan leiripaikkojen esteettömyyteen panostamista ja siitä tiedottamista. Esitystä on helppo kannattaa, ja se hyväksytään yksimielisesti, kuten muutkin muutokset.
Hallituksen esitys puheenjohtajiston koon kasvattamisesta sen sijaan synnyttää enemmän vääntöä. Jatkossa puheenjohtajistoon kuuluisi myös taloudenhoitaja. Lisäksi toimiston työn johtaminen on tarkoitus erottaa työvaliokunnan puheenjohtajan tehtävästä. Esitys saa kannatusta, mutta uuden toimiston esimiehen titteli herättää keskustelua.
Hallituksen jäsen Lassi Saario ilmaisee pettymyksensä sukupuolittavaan tehtävänimikkeeseen. Hän esittääkin, että nimike olisi toimiston esihenkilö. Ajatus sukupuolineutraalista tittelistä saa tukea kokousväeltä, mutta käy ilmi, että tehtävään kuuluu itse asiassa paljon muutakin hallinto- ja asiantuntijuustyötä.
Ehdotan leikkimielisesti, että titteliksi valittaisiin lyhyt ja ytimekäs päällikkö. Alexander ’Sasku’ Krestjanoff sen sijaan esittää toimistopäällikköä. Sekä Lassin että Saskun esityksiä kannatetaan. Jaakko Tiinanen esittää, että valtuutetaan hallitus valitsemaan uusi, sukupuolineutraali nimike. Sasku vetää esityksensä pois, mutta Lassi ei. Näyttää siis vääjäämättömältä, että asiasta pitää äänestää.
Kokouksen puheenjohtaja Anna kuitenkin ehdottaa, että päätös tehtäisiin vasta sunnuntaina. Viime hetkellä esitän uudelleen toimistopäällikköä. Esitys hyväksytään muilta osin, mutta nimikepäätös siirretään sunnuntaille. Kokous jää tauolle kello 16.57.
***
Illalla 25-vuotiasta Protua juhlitaan Taidehallilla, toimistoa vastapäätä. Edellisten, vuonna 2010 järjestettyjen vuosijuhlien tapaan tekniikka on tälläkin kertaa heikoin lenkki. Juhla on kuitenkin tyylikäs, lämmin ja protunmakuinen. Juhlassa ensiesityksensä saa myös Protun uusi mainosvideo, joka on vaikuttava ja toimiva tuotos.
Juhlan jälkeen alkaa sataa räntää, joka hiljalleen muuttuu ensilumeksi. Yö on pitkä ja kaunis, täynnä yllättäviä kohtaamisia. Hetken huumassa ilmoittaudun hallitusehdokkaaksi ja nimeni lisätään Protun nettisivuille. Pian laulan karaokessa Sata salamaa, ja yleisö hurraa.
***
Sunnuntai 22.11.2015
Aamulla herään vieraasta asunnosta kolmen tunnin unien jälkeen. Ilokseni huomaan, että kokouspaikka on aivan nurkan takana. Kun olen selviytynyt paikalle, iskee paniikki. Muistikuvat öisistä lupauksista palaavat mieleen. Minä, hallituksessa? Vielä pari viikkoa sitten vannoin jättäväni rekrytointiryhmää lukuun ottamatta kaiken protutoiminnan keskittyäkseni pahasti vaiheessa oleviin opintoihini. Vatsaa vääntää, kun jatkamme kokousta kello 10.06.
Lassi on siirtynyt Jaakon esityksen taakse ja vetää esityksensä pois äänestyksen välttämiseksi. Pidän itsepintaisesti kiinni omasta esityksestäni, jolloin Lassikin päättää palata alkuperäiseen esitykseensä. Äänestämme ensin minun ja Jaakon esitysten välillä. Jaakko voittaa murskaluvuin. Seuraavaksi Lassin esitystä verrataan Jaakon esitykseen. Luvut ovat vielä murskaavammat. Emme siis varsinaisesti päätä mitään, vaan palautamme asian hallitukselle. Turhauttaa.
Aatu Komsi valitaan Protun puheenjohtajaksi kaudelle 2016–2017. Vastaehdokkaita ei ole. Aatu pitää silti ansiokkaan vaalipuheen, jossa reflektoi menneitä pj-kausiaan ja kertoo tavoitteistaan seuraavalle, viimeiseksi jäävälle kaudelleen.
Kun vaalivaliokunnan Tuomas Rutanen kehottaa hallitusehdokkaita tulemaan esiin, nousee pala kurkkuun. En kehtaa enää perääntyä. Sen sijaan päätän esiintyä vaalipaneelissa mahdollisimman flegmaattisesti ja epämotivoituneesti minimoidakseni äänimääräni.
Suunnitelmani ei toimi. Adrenaliini vie voiton ja innostun aidosti pohtimaan esitettyjä kysymyksiä ja haastamaan muita ehdokkaita. Paneelin aikana muistan, mistä hallitustyöskentelyssä aikoinaan nautin: kriittisestä, ajoittain hersyvästäkin keskustelusta ja periaatekysymyksiin pureutumisesta. Esimerkiksi opiskelijajärjestöjen hallituksiin verrattuna Protussa on aina annettu ihailtavasti tilaa uteliaalle pohdinnalle, eikä kokousten venymistä ole pelätty, jos asioiden perinpohjainen käsittely on koettu tärkeäksi.
Sisälläni riehuu ristiriitaisten tunteiden myrsky. Toisaalta tunnistan itsessäni kovan halun päästä taas hallitukseen, toisaalta tiedostan, ettei elämäntilanteeni kerta kaikkiaan anna periksi.
Paneelin loppupuolella aletaan kuitenkin tentata ehdokkaiden poliittisia kantoja. Eräs vastaehdokkaani tunnustautuu rohkeasti anarkistiksi, mutta muiden vastaukset ovat melko ympäripyöreitä ja sitoutumattomuutta korostavia. Provosoidun ja päätän lyödä koko touhun leikiksi. Paneelin viimeisessä puheenvuorossa totean, että Protun tulisi jatkossakin järjestönä edistää rauhaa, humanismia ja marxismia.
Kokousväki naurahtaa. Onnistuinko luomaan itsestäni kuvan tulenpalavana sosialistina? Vai ymmärsikö yleisö tarkoituksellisen ironian? Pitävätkö äänestäjät minua rohkeana toisinajattelijana vai vaarallisen ideologisena, hauskana kaverina vai ivailevana trollina? En tiedä, millaista äänestystulosta toivon, enkä todellakaan tiedä, millaiseen äänestystulokseen esiintymiseni saattaa johtaa.
Kun hallitusvaalin ääniä lasketaan, siirrymme kokoukseen kuumaan perunaan, kasvisruokakeskusteluun. Käsittely sujuu odotettua asiallisemmin ja hillitymmin, mistä on kiitettävä kokouksen puheenjohtajaa, Vuorjoen Annaa, sekä asian esitellyttä hallituksen sihteeriä Anna Koivukoskea. Keskustelussa ei kuitenkaan varsinaisesti tuoda esille mitään uutta, jota esimerkiksi Facebookin Protun keskusteluryhmässä ei olisi käyty läpi jo aikoja sitten.
Varsinainen vääntö alkaa, kun siirrytään päättämään äänestysjärjestyksestä. Edellisen keskustelun aikana kiristynyt tunnelma vapautuu, ja kokous uhkaa karata käsistä. Puolituntisen keskustelun jälkeen käydään kaksivaiheinen äänestys, jonka seurauksena päädytään käyttämään Mihkal Jousteen esittämää äänestystapaa.
Hallitusvaalin tulokset valmistuvat ennen varsinaista kasvisruokaäänestystä. Jäykistyn paikalleni ja alan hengittää syvään. Yksitellen vaalivaliokunta julkistaa hallitukseen valittujen nimet. Viimeisen paikan kohdalla koittaa yllätys: minä ja Sasku Krestjanoff olemme molemmat saaneet 26 ääntä. Sääntöjen mukaan tulos pitää siis arpoa. Olen vähällä pyörtyä. Tunnelma on kouriintuntuvan jännittynyt. Onnettarena toimii sihteeri-Anna.
Aika tuntuu pysähtyvän, kun Anna avaa arpalipun ja julistaa Saskun voittajaksi. Kiljahdan riemusta. Päivän aikana kertynyt stressi putoaa harteiltani. Käyn kättelemässä Saskua .
Siirrymme kasvisruokaäänestykseen. Kaksivaiheisen äänestyksen tulos on, että kokeilla on jatkossa valinnanvapaus koulutuksissa tarjottavan ruoan suhteen. Kokit saavat siis halutessaan tehdä pelkkää kasvisruokaa koko viikonlopun, mutta toisaalta osallistujilla on oikeus pyytää liharuokaa.
Päätös on varsinainen antikliimaksi. Käytännössä nykytilanne jaktuu, sillä osa kokeista on jo luistanut aiemmasta ohjeistuksesta. Keskusteluun on kulutettu valtavasti aikaa ja energiaa, sen seurauksena ainakin kaksi jäsentä on eronnut yhdistyksestä. Myönteistä toki on, että lisää eroamisia tuskin tulee, ja sotakirveet voitaneen nyt haudata ainakin hetkeksi. Uskallan kuitenkin veikata, että asia päätetään ennemmin tai myöhemmin ottaa uudelleen käsittelyyn.
Anna Vuorjoki päättää kokouksen kello 15.27.
***
Kokouksen jälkeen olo on uupunut, mutta helpottunut. Asiat käsiteltiin niiden vaatimalla pieteetillä ja demokraattisten periaatteiden toteutumisesta huolehdittiin esimerkillisesti läpi kokouksen. Ajoittain venyneet metakeskustelut ja mitäänsanomattomat päätökset toki turhauttivat ja huvittivat, mutta kokousta johdettiin tasapuolisesti ja jäsenistöä kuunnellen. Vaikka itse olisin toivonut toisenlaisia tuloksia, on demokratian toteutuminen kuitenkin tärkeintä. Sitähän varten kokouksiin on tultu, kuten puheenjohtaja Aatu maanantaina toteaa Facebookissa.
Sunnuntai-iltapäivän hämärtyessä siirryn eräiden aktiivien joukossa jatkoille Käpylään. Syömme pitsaa ja katsomme nauraen vanhaa, vuonna 2004 julkaistua Protun mainosvideota. Ulkona sataa taas lunta.
Otso Norblad