Viime marraskuussa Protun syyskokous hyväksyi yhdistyksellemme tulevaisuudenkuvan eli tavoitteet toimintamme kehityksestä seuraavalle kymmenelle vuodelle. Näin laaja-alaista linjausta laadittaessa on pakko olla suurpiirteinen ja keskittyä tiedossa oleviin, välttämättömiin kehitystarpeisiin. Niinpä yhdeksi olennaiseksi tavoitteessa dokumentissa nostettiin, että tiedämme varmasti, mitä meidän leireillämme tehdään, ja voimme perustellusti luvata kaikkien leirien olevan sisällöiltään laadukkaita. Toissijaiseksi – siis tulevaisuudenkuvan ulkopuolelle – jäi kysymys, mitä ne sisällöt tarkalleen ovat ja muuttuvatko ne näiden kymmenen vuoden aikana.
Väitän, että muuttuvat – joko muodollisesti virallisella päätöksellä tai sitten tiimien omapäisenä työnä. Viime vuosien paineita ja tulevia trendejä haistellen uskallan veikata, että vuoteen 2023 mennessä lähes kaikilla leireillämme vakiintuneeseen teemasisältöön ovat tulleet mukaan ainakin:
1. Hyvinvointi. Ehkä ennen kaikkea mielenterveyden näkökulmasta. Jo pari, kolme vuotta sitten kuulin erään leiritiimin tehneen mielenterveydestä leirilleen kokonaan oman päiväteemansa, muistaakseni kokoamisteeman paikalle lauantaille. Sijoituspaikka voi kuulostaa teemajärjestyksen “juonen” näkökulmasta hassulta, mutta tiimin tekemä valinta (ja tiimin mukaan teeman onnistuminen) kertoo siitä, miten isona ja painostavana ongelmana nuorten mielenterveysongelmat nykyään koetaan. Tiimin ajatus lienee ollut jotakin sen suuntaista, että mielenterveysasiat omalla kohdalla ja omassa lähiympäristössä ovat kuitenkin vielä niin suuri tabu, että niistä voidaan puhua vasta, kun porukka on hitsautunut todella hyvin yhteen.
En silti jaksa uskoa, että tiimi on tosissaan halunnut nostaa mielenterveyden itsessään kaiken muun terveysasian yläpuolelle – kyse lienee ollut vain keskustelua kirvoittavammasta tulokulmasta. Uskon, että samaa aihetta käsitellään laajemminkin muutaman vuoden päästä, mutta silloin otsikkona on jotakin laaja-alaisempaa kuten Hyvinvointi.
Jos arvaukseni uudesta teemasta osuu oikeaan, on kiinnostavaa on nähdä, mihin kohtaan leiriviikkoa teema sijoittuu. Jos viikonpäiväksi vakiintuu esimerkiksi lauantai – siis vasta perjantaisen Maailmankuvien ja katsomusten jälkeen – käsittelyjärjestyksen viesti muistuttaa tavoitteellisen suunnittelun logiikkaa: ensiksi mietitään, mitä halutaan ja mitä pidetään tärkeänä, ja sitten kysytään itseltä, että mihin ne rahkeet oikeasti riittävät. Tosin hyvinvoinnista ja omien rajojen tiedostamisesta on syytä puhua jo aiemmin ja läpi kaikkien muidenkin teemojen. Erityisen vahvanahan se on jo nyt läsnä esimerkiksi päihteistä, ihmissuhteista ja seksuaalisuudesta puhuttaessa.
2. Sosiaalinen media ja oma näkyvyys. Jos olen oikeassa, toivon kovasti, että tälle kuitenkin keksitään vuoteen 2023 mennessä jokin parempi nimi. Mutta ajatukseni tässä: Oma paikka yhteiskunnassa ja yhteisössä, jopa läheisten ihmisten keskuudessa, on muuttunut valtavasti 2000-luvulla sosiaalisen median tultua mukaan nuortenkin arkeen. Enkä nyt nyt tarkoita sosiaalista mediaa viestintäkanavana, vaan sen vaikutusta minäkuvaan. Kyse ei ole enää vain siitä, mistä minä yksilönä saan tietoa muusta maailmasta, vaan se, millä tavalla todistan muulle maailmalle olemassoloni, luonteeni, minuuteni.
Uskon, että vuoteen 2023 mennessä leiriemme säännölliseen ohjelmaan kuuluu keskustelu nimenomaan siitä, mikä on itse kunkin oma suhde sosiaaliseen mediaan, miten se vaikuttaa omaan arkeen, minäkuvaan ja itsetyytyväisyyteen sekä kysymykset netissä käytävän keskustelun luonteesta ja nettikiusaamisesta. Luulen, että tämän merkitys kasvaa niin paljon, että sille pitää antaa ihan omaa tilaa.
Pohdinta teemoista on sikäli ajankohtainen, että Protun hallitus päätti juuri viime sunnuntaina, että Prometheus-leirien sisällöistä tehdään virallinen linjaus ensi kevätkokouksessa. Siis vain reilun puolen vuoden päästä. Idean esitti hallitukselle koulutusjaosto. Jaosto oli nyt alkanut tuntea tietyllä tapaa huonoa omaatuntoa siitä, että se on tuottanut kaikki sisällöt Ohjusten oppaaseen jo vuosia käytännössä ihan omasta päästään, ilman hallituksen tai muunkaan toimielimen – saati yleiskokouksen – valvontaa. Ohjusten opas on ohjaajille ja apuohjaajille jaettava n. 80-sivuinen painettu vihko, joka sisältää runsaasti ohjeita ja ideoita leirien teemojen käsittelyyn. Samalla julkaisu on oikeastaan täysin itsenäisesti (joskin leiritoiminnan periaatteisiin oletettavasti nojaten) sanallistanut, mitkä ovat protuleirien eri teemojen tavoitteet ja kuinka paljon perinteistä sopii poiketa.
Nyt kevätkokouksessa on tarkoitus ensimmäistä kertaa (tai ensimmäistä kertaa todella pitkään aikaan) linjata, mitkä ovat protuleirien sisällölliset lupaukset leiriläisille. Leirien tavoitteet ja leiritoiminnan periaatteethan meillä jo linjattu alkujaan vuonna 1991 ja sittemmin tarkennettu tavoiteruusukkeella kymmenen vuotta myöhemmin. Mutta päiväteemojen – siis sisällön – sääntelyssä ollaan oltu paljon epämuodollisempia. Viimeksi näitä on muutettu syksyllä 2004, jolloin hallitus päätti sivuteemojen muuttamisesta liikkuviksi teemoiksi palauteseminaarissa käydyn yleisökeskustelun pohjalta. Sitä edellinen kerta oli vuonna 2002, jolloin kevätseminaarissa käydyn keskustelun pohjalta (ilmeisesti) hallitus päätti Ympäristö-sivuteeman perustamisesta sitä edeltäneen Nuorisokulttuurit-teeman tilalle. Yli kymmenen vuotta vanhoja pöytäkirjoja on netin ja sähköpostien syövereistä vaikea löytää, mutta ydinpointtini on tämä: yleiskokoustasoista linjausta protuleirien teemasisällöistä ei ole tehty ainakaan tällä vuosituhannella.
Vuoden 2005 jälkeen teemasisältöjä ovat uudistaneet lähinnä koulutusjaoston Ohjusten opas -työryhmät sekä leiritiimit itse. Moni teistä on varmasti leiriään suunnitellessaan törmännyt kysymykseen, saako jonkin teeman x tai loppujuhlan laulun y jättää leiriltä pois? Nämä osaltaan kertovat siitä, että Protu on paitsi luottanut tiimiläisiinsä myös pitänyt leirien omaehtoista uudistumista, tiettyä rajattomuutta, tärkeänä työkaluna leirien laadun varmistamiseksi.
Voidaan olla jokseenkin varmoja, että hallitus tai koulutusjaosto eivät tule tuomaan kevätkokoukseen esitystä, joka sementoisi leirien teemarungot kovin tarkkaan. Perustelen tätä oletustani viittaamalla sekä edellä antamani historiankuvaukseen että alussa esittämääni pohdintaan teemojen muutostarpeista.
Mutta jotakin tullaan määrittämään, ja se jokin ei voi olla mitään niin monitulkintaista sanahelinää, että siitä ei ole kenellekään ohjaajalle ja apuohjaajalle mitään hyötyä. Eniten minua tässä ei niinkään jännitä se, millä sanavalinnoilla ja painotuksilla leirien yleistä sisältöä tullaan sanallistamaan, vaan se, mikä leirien tarkka sisältö määritellään niille suorasanaisesti pakolliseksi.
Tavoiteruusuke on hyvä kuvaus siitä, miksi Prometheus-leirit ovat niin hyviä ja hyödyllisiä. Mutta onko sittenkin niin, että Prometheus-leirejä eivät tee pelkät ylevät ja määritellyt tavoitteet ja arvot vaan myös tietty, määrämuotoinen sisältö, josta tiimit eivät saa edes halutessaan poiketa? Toisin ilmaistuna: löydämmekö me ensi keväänä Prometheus-leireille sellaiset, välttämättömät sisällölliset ehdot, jotka samalla sulkevat pysyvästi pois mahdollisuudet esim. nelipäiväisen “tehoprotun”, kaksiviikkoisen “extrapitkän protun” tai vaikkapa 13-vuotiaille suunnatun Prometheus-leirin järjestämisen?
Tästä seuraa taas yksi jatkokysymys: mitä, jos moisille erikoismuotoisille leireille tulisikin kova kysyntä, jopa tarve? Jos ne eivät kuitenkaan täyttäisi Prometheus-leirien minimivaatimuksia, onko meidän asiamme sitten enää tuottaa sellaisia leirejä tarjolle?
Kysymys ei ole täysin teoreettinen. Viikonloppuna hallitus kävi myös varsin haastavaa keskustelua siitä, miten Protun pitäisi reagoida esimerkiksi niihin vaikeasti kehitysvammaisiin nuoriin, jotka myöskin haluaisivat päästä kokemaan sen “elämänsä parhaan viikon” mutta joiden kognitiiviset kyvyt eivät yksinkertaisesti mahdollista osallistumista nykymuotoisten leiriemme keskusteluihin. Prometheus-leirin minimiehdon määrittely osoittautui lopulta hallitukselle liian vaikeaksi. Ensi keväänä se lienee nyt pakko tavalla tai toisella silti ratkaista.