Tämä on ensimmäinen analyysini/arvosteluni, jonka kirjoitin protulehden avautumisen jälkeen. Päätin kuitenkin olla hyppäämättä nykyhetkeen, vaan sen sijaan palata muutamia kuukausia menneisyyteen, elokuvaan, jonka olen kauan halunnut katsoa. Analyysin kohteena siis Godzilla.
Tunnetusti elokuvien hirviöt ovat harvoin vain hirviöitä. Ne usein kuvastavat elokuvan luoneen kulttuurin pelkoja:
Kommunistivainojen aikaan Yhdysvalloissa sai ensi-iltansa Invasion of Body Snatchers, joka kertoi yhteiskuntaan soluttautuneista vihamielisistä otuksista, jotka kuitenkin näyttivät ihan tavallisilta ihmisiltä. On helppo ymmärtää, mistä aihe sai aikansa.
Samoin avaruusajan kynnyksellä uhat tulivat useammin ja useammin ulkoavaruudesta, kun taas ydinsodan uhan alla hirviöt olivat usein ihmiskunnan luomuksia, jotka kuitenkin tuhovoimassaan riistäytyivät hallinnastamme ja kääntyivät meitä vastaan.
Alkuperäinen Godzilla kuuluu jälkimmäisiin elokuvaan, syntyessään tietenkin ydintuhon kokeneessa Japanissa. 29 elokuvaa ja kahta reboottia myöhemmin, minkälaista uhkaa uusi Godzilla symboloi yhteiskunnalle?
Hyvin outoa.
Uudessa Godzilla-elokuvassa nimihirviö on lähempänä sankaria kuin vihollista. Sen teot ovat hämmentävän hyödyllisiä yhteiskunnalle. “Alkukantainen alpha metsästäjä” aktivoituu tappamaan pari muuta jättihirviötä, säästellen ympärillä parveilevia ihmisiä (toisin kuin pahishirviöt). Kun homma on hoidettu, Godzilla palaa rauhanomaisesti mereen, tasapaino on palautettu, ihmiskunta on pelastettu. Maine ei oikein vastaa todellisuutta.
Elokuvan todellinen vihollinen onkin MUTO, joka löytyy syvältä maan alta, jonka kaivosyhtiö herättää kaivamalla liian syvälle. Se kasvaa ydinsäteilyä syömällä, sammuttaa läsnäolollaan sähkölaitteita ja siten sen voisi katsoa edustana jonkinlaista luonnon raivoa, raivoa jonka toinen luonnonvoima, Godzilla, neutralisoi. Onko kyseessä siis ilmastonmuutoksen tai luonnon tuhoutumisen pelko jollain kierolla tavalla? Jos näin on, tuntuu että elokuva on pari vuotta myöhässä.
Toisaalta ilmestyihän ensimmäinen Godzillakin vasta 9 vuotta Hiroshiman ja Nagasakin ydiniskujen jälkeen, ja ydinvastainen sanoma oli silti hyvin vahvasti esillä. Ymmärrän kyllä myöhästymisen, sodan jälkeisellä Japanilla saattoi olla muutakin tehtävää, yhteiskunnan jälleenrakentamista raunioista ja muuta sellaista.
Ydinsotaa käsitellään uudessakin elokuvassakin, mutta varsin pintapuolisesti, mutta arvostan silti yritystä.
Siltikin Godzillan rooli jää hämmentämään. Yksi elokuvan hahmoista toteaa:
“The arrogance of men is thinking nature is in their control and not the other way around”.
Tämä on elokuvan lopullinen linjaus. Luonto lopulta voittaa, ja luontoa ei ihminen armeijoineen voi päihittää. Jättihirviönkin tapauksessa tarvitaan toinen jättihirviö meidät pelastamaan, oli se miten epäloogista tahansa tarinallisesti. Analyysi ei kuitenkaan ole helppo, koska uusi Godzilla on selkeästi pastissi aikaisemmille elokuvaversioilleen, ja siten ei niin suoranaisesti oman aikamme tuotos. Mutta joskus teemat menettävät ajankohtaisuutensa hetkeksi vain noustakseen myöhemmin uudelleen.
Lainaten yhtä toista elokuvan hahmoa:
“You’re not fooling anybody when you say that what happened was a “natural disaster,”. You’re lying! It was not an earthquake, it wasn’t a typhoon! Because what’s really happening is that you’re hiding something out there! And it is going to send us back to the Stone Age! God help us all…”
Puhuuko mies jättihirviöstä vai ydinaseesta vai jostain muusta? Sitä jäämmekäämme yhdessä miettimään.