Nyt on lauantai 16.6 ja huomenna loppuu mun Protu-leiri ja sitä on tosi vaikee ajatella. Ajatella sitä, että mä en tuu näkemään näitä samoja ihmisiä nyt joka päivä enkä tuu…

"Edelleen mä olen sitä mieltä, että tää koko idea ja päätös tulla tänne, on ollu yks mun elämän parhaimmista."

"Nyt kun kahelta aamuyöstä kirjotan näitä juttuja, mulla on helvetin hyvä fiilis."

Protu-lehden vierailevana blogistina aloittaa tänään Luka Tienhaara. Luka kirjoittaa blogia viikon 24 leiriltä Nuuksiosta.

Strategian lisäksi on useita pieniä suuria asioita, jotka vaativat jatkuvaa ylläpitämistä tai tarkkailua mutta jotka eivät oikein istu strategiaan – tai eivät vain siihen mahtuneet. Muutamia näitä asioita ajattelin listata…

Kuorsaaminen ei ole Protussa tyypillinen keskustelunaihe. Kyseessä on jokseenkin kiusallinen, intiimi tabu, jonka huomiointi on jäänyt muista yksilöllisistä terveyseroista keskustelemisen jalkoihin. Mutta juuri siitä on tärkeää ryhtyä puhumaan.

Humanismi tarkoittaa oikeasti paljon muutakin, mutta on monia, jotka tulkitsevat sen kiertoilmaukseksi uskonnottomuudelle. Kysymys kuuluukin: haluaako ja voiko Protu olla mukana kyseenalaistamassa ja monipuolistamassa tätä tulkintaa?

Järjestötoiminnassa vapaaehtoisten keskuudessa kytee pinnan alla jatkuvasti useita erimielisyyksiä, monesti tiedostamattomanakin.

Jos pystyisin olemaan puheenjohtaja, jota kenen tahansa on helppo lähestyä ja jolta kenen tahansa on helppoa tulla pyytämään apua, se olisi parasta.

Jos Protun puheenjohtajan työ olisi palkallinen tai jos puheenjohtajalla olisi henkilökohtainen, hänen vapaasti käskytettävissään oleva apulainen tai sihteeri, menettäisimme jotakin yhteisöllisyytemme ytimestä.