Yksilökeskeisyys, oman elämäntyylin ja kaiken sen mukana tuoman valinnanvapauden oikeuttaminen on saanut ihmiset tietoisemmiksi vaihtoehdoista ja aiheuttanut alituisen vertailun, joka johtaa hedonistiseen oravanpyörään.

Rauhan sijasta toivoisin ihmisten istuvan alas ja olemaan tekemättä yhtään mitään.

Huolestuttavaa. Eikö Suomen pitäisi olla sosiaalidemokraattinen hyvinvointivaltio, jossa toisista välitetään ja ihminen saa apua? Mitä jos tähän ongelmaan olisi tarjolla vaihtoehto, nimittäin nettiterapia?

Onko pariutuminen sellaista, mihin ympäröivät ihmiset ja yhteiskunnat yrittävät enemmän tai vähemmän vaivihkaa tuuppia ja vahvistaa siitä kieliviä toimintoja? Enkö ole arvokas ja mielenkiintoinen ihminen ilman parempaa puoliskoa?

Minua ottaa päähän. Syynä tähän on kulttuurisen kuvastomme ja enemmän tai vähemmän piiloisten arvojen sairaalloisuus. Kulttuurin välittämä epäinhimillinen ja todellisuudesta kaukana oleva kuva saa minut toisinaan voimaan pahoin. ”Laihdu kymmenen…