Kotkan pienvenesataman laiturilla seisoo juuri kahdeksannen luokan päättänyt tyttö. Hän on hiljaa paikallaan ja katselee mekastavia ihmisiä, jotka alkavat kerääntyä paikalle.

Toisinaan on hyvä ajatella kuolemaa. Ei sen takia, että siihen pitäisi valmistautua, vaan yhdestä käytännöllisestä syystä. Mikään ei aseta asioita tärkeysjärjestykseen niin kuin se.